Syringomyelia

Syringomyelian aiheuttaa selkäytimessä sijaitseva ontelo, joka sisältää nestettä. Syringobulbiasta puhutaan, jos ontelo ulottuu aivorungon alueelle. Ontelo vaurioittaa hermoratoja niin, että liikekäskyjen välittyminen aivoista lihaksiin ja tuntoaistimusten siirtyminen iholta aivoihin häiriintyy. Ontelon aiheuttajaa ei useinmiten tunneta. Tavallisia oireita ovat alaraajojen jäykkyys, ylävartalon tuntohäiriöt, käsien puutuminen ja alentunut lihasvoima. Myös äkillisiä toispuoleisia yläraajan ja hartian kiputiloja sekä huimauskohtauksia voi esiintyä. Syringobulbiaan liittyy myös nielemis- ja hengitysvaikeuksia. Leikkaushoidolla poistetaan nestettä ontelon sisältä ja estetään nesteen uudelleenkertyminen kanavoimalla ontelo pysyvästi putkella. Merkittävin vaikutus leikkauksella on kipuihin.

Arnold-Chiari -epämuodostuma voi esiintyä myös itsenäisenä sairautena ilman syringomyeliaa, mutta yhteys syringomyelian ja kallo-kaularankaliitoksen epämuodostuman välillä on todettu. Arnold-Chiari -epämuodostumien vaikeusaste vaihtelee. Lievimmässä tyyppi I:ssä pikkuaivot ovat painuneet alaspäin kohti selkäydinkanavaa ja oireet ilmenevät yleensä aikuisiällä. Tasapaino-ongelmien lisäksi esiintyy lihasten voimattomuutta yläraajoissa, yskittäessä pahenevaa takaraivopäänsärkyä sekä niska- ja hartiaseudun kipuja. Epämuodostumien aiheuttajaa ei tunneta. Leikkaushoidolla väljennetään kallonpohjan luista rakennetta, jolloin pikkuaivoille saadaan lisää tilaa ja oireet voivat helpottua.